maanantai 11. huhtikuuta 2011

Valkosipulilevite josta tädit tykkäsivat


Chilisitruunan kirjoittelu NRJ:n sivuilla päättyy. Tästä lähtien kirjoittelen kokkailuistani vain täällä omilla sivuillani. Noin. Ja kun virallinen osuus on hoidettu, voimme palata ruoan pariin.


Viime lauantaina juhlimme äitini synttäreitä - onnea äiti, ikuinen kolmekymppinen! - välimerellisellä lounaalla. Alkuruokana oli aurajuustolla ja koskenlaskijalla ryyditettyä porkkanakeittoa, papusalaattia ja muita vihanneksia; ciabattaa ja valkosipulilevitettä, joka oli erityisesti rakkaiden tätieni mieleen.



Valkosipulilevite
1 iso valkosipuli
1 prk kermaviiliä
150-200 g pehmeää voita tai margariinia (maun mukaan)
mustapippuria
suolaa

1. Murskaa valkosipulin kynnet tai aja ne tehosekoittimessa pieneksi
2. Sekoita keskenään kaikki aineet. Tämä osuus kannattaa hoitaa sähkövatkaimella, että varmasti sekoittuvat tasaisesti.
3. Anna tasaantua jääkaapissa vähintään tunnin.
4. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. (Varaa runsaasti leipää, tätä levitettä menee.)
5. Seuraavana päivänä: tuoreen persiljan pureskelu kuulemma auttaa lemuun.


Pääruokana oli ikuisuuden haudutettua stifadoa, kreikkalaista lihapaa. Se oli valmistettu pitkään hauduttamalla, liha (lammasta) oli niin pehmeää että se lähes suli suussa. Kastike oli paksua ja kiiltävää, maku raskas lukuisista yrteistä ja muista mausteista. Huomasin, että ainakin Pastanjauhantaa-blogissa on myös tehty stifadoa, joten sieltä saa ohjeen ensi hätään.

Jälkiruoaksi oli minun tekemääni tiramisua, mutta siitä kerron toiste lisää.

2 kommenttia:

  1. Kiitos Nanna!
    Suurin kunnia menee kyllä äidilleni, joka on erinomainen ruoanlaittaja. Oma pieni lisäykseni oli se valkosipulilevite.

    VastaaPoista