Kun olin pieni, muistan äitini valmistaneen iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Mikroa ei silloin ollut, joten leivät lämmitettiin uunissa ja keittiöön tuli ihana paahtuvan juuston tuoksu (jälleen yksi syy lisää olla hankkimatta mikroa).
Näihin leipiinhän voi kätkeä mitä vaan, vaikka edellispäivän kana-paprikapadan loput.
Parasta tässäkin asiassa on kuitenkin yksinkertaisuus ja hyvät raaka-aineet.
Palvikinkku, kunnon savunmakuinen, on lempparini. Nyt kun oli kaapissa raclettea niin sitä laitoin reilusti päälle. Mausteina oli sinappia, hieman tuoretta valkosipulia ja sinappia. Uunissa grillivastuksen alla kunnes juusto alkoi ruskistua.
Kaveriksi hyviä juttuja ja kynttilänvaloa. Ihana marraskuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti