keskiviikko 9. marraskuuta 2016

REKO ruokaa läheltä ja luomuna




Ensimmäinen REKO* koettu. Olinhan minä näistä kuullut, mutta vasta työkaverin vinkistä lähdin mukaan. 

Tilasin Facebookissa tuotteet ja illan tullen tänään lappu kourassa etsin oikeita myyjiä hankien keskellä. Pimeässä paikka näytti ihan pimeän viinan myyntitorilta, pakut peräluukut auki ja myyjät seisoivat hiljaa autojensa vieressä. 

Vihannekset, tuoremakkarat, karjanlanpiirakat sun muut löytyivät lopulta ongelmitta. Munatkin sain kotiin ehjinä - yksi tosin hajosi kun nostin kennoa kassista. 

Jos ostat munia, ota Ikea-kassi mukaan, sillä ne myydään avokennoissa. Tietenkin voin myös ottaa tyhjiä munarasioita, mutta Ikea-kassilla kaupat hoituvat nopeasti ja se kulkee kivasti olalla. Kiitos loistovinkistä työkaverille!

*REKO eli Rejäl konsumption tarkoittaa ”Luotettavaa kuluttamista – siistiä, mukavaa ja reilua”. 

Ryhmät löytyvät Facebookista tai katso listausta Luomulaakso-blogista.



lauantai 8. lokakuuta 2016

Tabascobileet


Tabascoharvest-partyssa torstaina sain maistella Richard McCormickin herkkuja, joka annoksessa Tabasco oli jotenkin mukana. Kala- ja lihatacoja, ostereita ja - mums & ah! - browneita joita olisi voinut syödä useammankin jos olisi kehdannut.

The Cock-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli mahdollisuus myös maistaa chilimäskiä, josta Tabascoa valmistetaan. Kyllähän sitä lipaisi maistelutikusta, mutta isompi määrä varmaan polttaisi kidukset.

Tarjotut  kalatacot oli niin maukkaita, että jäi vähän harmittamaan kun reseptiä ei ollut tarjolla.

Tuossa alla imeskelen sitä alkuruokaosteria. Syön niitä kyllä kun tarjotaan, mutta mieluiten nautin osterini keitossa, tai siis amerikkalaistyylisessä chowderissa. Sitä paitsi aina tulee mieleen että huutaako se nilviäinen alas valuessaan että "eiiiii...."









perjantai 30. syyskuuta 2016

Kanaa Ayam Percik

                       

Ostin malesialaisen keittokirjan, Amazing Malaysian by Norman Musa. Ensimmäinen kokeilu päättyi erittäin hyvissä merkeissä, vatsa liian täynnä ja chilin hehku kitalaessa.



Ayam percik tarkoittaa kanaa sitruunaruohon ja kurkuman kanssa kookosmaidossa. Kastike tuoksuu upealle - ja niin varmaan rappukäytäväkin. Aineksia ei ollut liikaa ja esimerkiksi chilitahnan voi halutessaan tehdä itse tai käyttää valmista.

800 g kanan rintaa (käytin minuuttipihvejä)
2 sitruunaruohotankoa soseutettuna tai sitruunaruohotahnaa
1rl kurkumaa
Suolaa

Marinoi fileitä tunti tai pari.

Sillä välin voit valmistella kastikkeen pohjan:

Soseuta keskenään paksuksi massaksi:
4 shalottisipulia
4 valkosipulinkynttä
5 cm pala tuoretta inkivääriä
2 sitruunaruohon tankoa (alaosa, loput voi laittaa kastikkeeseen antamaan makua)
Hieman vettä notkistamaan

Kun marinointiaika on täynnä, aloitat kastikkeen teon.

Ruskista leikkeet öljyssä, siirrä lautaselle odottamaan

Kaada soseutettu seos pannulle pieneen öljyttilkkaan ja paistele kunnes tuoksu valtaa keittiön. 
Lisää joukkoon chilitahnaa (käytin ihan purkista). Aloita varovasti ja lisää myöhemmin jos tarvitsee. Minä käytin 6tl kaiken kaikkiaan, reseptissä ohjeistetaan 4 ruokalusikallista (!!!). 
Lisää 1tl kurkumaa
Lisää 1 rkl  tamarind-tahnaa (saa hyvin varustetuista K-marketeista ainakin), tai korvaa se limemehulla.
Paistele hetki.
Lisää joukkoon 200ml purkki kookosmaitoa.
Maistele.
Minä lisäsin vielä 1rkl fariinisokeria, suolaa, mustapippuria ja lisää maisteltuani tavallista sokeria makua pehmentämään.
Kun maku on kohdillaan, laita kanat kastikkeeseen ja anna hautua leppoisalla lämmöllä kannen alla sen aikaa kun riisi kiehuu.



tiistai 27. syyskuuta 2016

Chiliraparperisoosi


Raparperi on herkkua vaikka missä muodossa: piirakassa, keittona, mehuna, hillona. Olen kirjoittanutkin tästä vuosien aikana täällä täällä ja täällä.

Alkukesästä teen tietenkin piirakkaa. Talvea varten pakastan rapsuja palasina pienehköinä annoksina ja keitän niistä sooseja, joilla maustan aamujugurtin tai paahtoleivän. 

Mausteeksi käyvät vanilja, kardemumma, pippuri tai vaikka chili, jota viimeksi kokeilin. Oli varsin hyvää leipäjuuston päällä. Käytin tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna ja keitin sen raparperin mukana, noin kymmenen minuuttia. 



perjantai 23. syyskuuta 2016

Luumu-omenapaistos murujen alla


Omenia ja luumuja yhdessä? Miksikäs ei.

Vuokaan omena palasina, luumut ilman kiviä. Puolisen desiä fariinisokeria päälle. Pinnalle reilulla kädellä muruseosta ja uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi (200C).
Murupinta:
  • 100 g suolaista voita
  • 2 ½dl sokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja

Nypi sokeri ja jauhot kylmään voihin. Annosta kannattaa tehdä tuplasti ja pakastaa. Sitä voi käyttää jäisenä suoraan pakastimesta. 

Tekemäni paistos oli jäden kanssa lämpimänä ihan parasta, jäähtyneenä  se voisi maistua vaniljarahkan tai vaikka kermavaahdon kanssa. Mutta ei tällä kertaa, sillä kaikki meni heti!  

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Turkkilainen paprikatahna Saksasta

Asuin monta vuotta Saksassa Dusseldorfissa ja makumuistoja jäi yllin kyllin.  Yksi niistä nousi pintaan kesäisellä Munchenin matkallani: turkkilainen paprikatahna.

Saksan aikoinani kävin lauantaisin torilla ja ostin tahnaa turkkilaiselta kauppiaalta, jolla oli kioskikärryssään tarjolla kymmentä erilaista vaihtoehtoa. Tahna oli herkullista sellaisenaan tuoreen leivän kanssa, mutta toimi varsin hyvin myös vaikkapa lihan kanssa.

Heinäkuussa seisoin siis Viktualenmarktilla Munchenissä ja ihmettelin itsekseni, että miten en ole näiden vuosien aika tullut ajatelleeksi, että tahnan reseptin saisi netistä; sillä valitettavasti meillä ei täällä Suomessa oli vastaavia kauppiaita.

Sieltähän se löytyi, googlen syövereistä!  Tätä kannattaa kokeilla, joten olkaa hyvät:


Ainekset:

1 Feta (200g) 
 200 g Maustamatonta tuorejuustoa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Tuoretta sileälehtistä persiljaa
Tuoretta Rosmariinia noin puolikas oksa
1 - 2 rkl rypsiöljyä
Reilu puolikas punainen paprika
Suolaa & pippuria
Kylmää vettä ohentamaan soosia

Hienonna ainekset esim sauvasekoittimella. 
Ohenna vedellä tarpeen mukaan. 
Lopputuloksen pitäisi olla kuitenkin paksuhkoa ja leivälle levitettävää.

Anna vetäytyä jääkaapissa jonkin aikaa. 
Tarjoa leivän kanssa. Sopii kyllä myös esim grillatun lihan kaveriksi.


lauantai 17. syyskuuta 2016

"Kanansiivet" kukkakaalista eli kukkakaalisiivet


Formulaviikonloppu. Halusin hemmotella miestä ja testata trendiherkkua. HH ei tykkää kanansiivistä, mutta ajattelin että tästä hänkin saattaisi pitää.

Luin näistä kukkakaalisiivistä Kiusauksessa-blogista ja sen mukaan tämä on nyt hyvinkin trendikäs ruokalaji, joten kerrankin voin ylpeänä sanoa olevani siellä (trendi)aallon harjalla!

Helppojahan nämä olivat tehdä, eikä aikaakaan tuhraantunut liiemmälti. Maku oli hyvä. Kukkakaali ei maistunut (onneksi). No, jos rehellisiä ollaan niin tässähän syödään kastiketta ja sen alla voi olla vaikka pahvia. Kun katsot kuvaa, niin näyttävätkö nuo vihanneksilta? (Eivät näytä.)

Tein kaveriksi blogissa kerrotun kermaviili-sinihomejuusto-dipin. HH piti kovasti, itse olisin kaivannut jotain ydympää, vaikka valkosipulilla maustettua.

Formuloiden aika-ajot sujuivat hyvin, Rosberg tuli paalulle. Kimi voittaa huomenna.


Kukkakaalisiipien ohje löytyy täältä.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Grillitortilla



Nälkä ja tyhjähköt kaapit yhdistettynä haluttomuuteen lähteä kauppaan saa kokeilemaan  vaikka mitä. 

Kuten esimerkiksi grillaamaan tortillalettuja,  joiden päälle on ripoteltu cheddar-juustoa (niitä yksittäispakattuja viipaleita) ja suolaa & pippuria. 

Tulos oli rapea ja mitään sanomaton,  mutta kyllä sitä nälkäänsä söi.  Ehkä joku toinen juusto olisi toiminut paremmin,  mutta kun ne tyhjät kaapit. 

Grillattu pizza, jota tein joku aika sitten onnistui kivasti,  ilman mitään muttia.  Katso ohje täältä 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Grillatut jättikatkaravut

Jos voisin, söisin aina kaikenmaailman äyriäisiä.

Marinoin raa'at häntiäiset öljyssä, jossa mausteena limeä, punaista chiliä, valkosipulia ja tuoretta korianteria. Grillatessa valelin lopulla liemellä.

Kypsennys käy tosi nopeasti, joten nämä kannattaa tehdä siten että muut tarjottavat ovat jo valmiina.
Tai mitä tuohon nyt tarvitaan,  tuoretta leipää ja vaikka lasillinen rose-viiniä.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kanaa BBQ


Viime kesänä hankin sellaisen savustusgrillin. Tuo maksoi vain muutaman kympin ja sovin itseni kanssa että jos BBQ-savustelu on kivaa, ostan seuraavaksi kunnon laitteen.

Ja sehän on kivaa! Kun ei ole kiire (eikä liian nälkä),  niin mikäpä sen mukavampaa kuin fiilistellä hiljakseen hitaasti savussa ja hiilillä kypsyvän ruoan kanssa. Aurinko paistaa (toivottavasti)  ja itikat surisevat (muttei liian lähellä),  lasissa on ehkä kuoharia. Radio Suomen Kesäradio soi taustalla.

Kokonainen broileri (ei siis kana kuten otsikko antoi ymmärtää, anteeksi) kypsyi muutamassa tunnissa.  Lämpömittari oli iso apu sisälämpötilan määrittämisessä.

Sitten kävi niin kuin näissä tilanteissa usein käy: ajattelimme "vähän maistaa"  ja söimme kaiken yhdeltä istumalta, sellaisenaan, ilman lisukkeita.  Oli se niin hyvää.

PS.
Muutaman kympin grillivehje toimii yhä vuoden suht' säännöllisen käytön jälkeen hyvin.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Grillatut vihannekset eikä muuta tarvita


Ikinä en ole pitänyt keitettyjen vihannesten mausta.  Tai siis eihän ne maistu miltään! 
Kun viitisen vuotta sitten keksin grillata kasviksia, avautui ihan toisenlainen makumaailma.  Parsalla aloitin ja jatkoin muilla kasvimaan tuotteilla. 

Parsa on ihanaa,  mutta muitakin hyviä on vaikka kuinka.  Porkkana, erityisesti uuden sadon,  makeutuu entisestään; kaali rapeutuu ja saa uutta makua ja tomaatti, tuo perinteinen grilliruoan lisuke,  saa liekeistä lisää makua.

Kukkakaalia kokeilin ensimmäisen kerran viime vuonna. Sen kanssa pitää olla huolellinen jotta lopputulema on maukas ja rapea.  Liian miedolla lämmöllä tuloksena saattaa olla nahistunut viipale.  Öljyä pitää sivellä riittävästi ettei pinta vain kuiva.

Niin, mausteeksi riittää öljy grillausvaiheessa ja tarjoiltaessa ripaus sormisuolaa ja mustapippuria.



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Vesimelonisalaatti vie kielen


Vesimeloni on ihana raaka-aine vaikka mihin: juomaksi tehosekoittimessa, pihvin kaveriksi grillattuna,  tai salaatissa paloiteltuna.

Kaveriksi käy melkein mikä vain,  mutta paras yhdistelmä tulee kun mukaan ottaa kirpeää tai hapanta.  Retiisi, retikka tai sipuli,  esimerkiksi. Lisäksi yrttejä (korianteri, persilja, valkosipulin varret) ja jos haluaa ruokaisuutta niin fetaa tai katkarapuja.

Ja mitä vielä?  Auringonpaistetta, kevyttä kesäfiilistä ja perhosia pihakukissa.
 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Heinäkuu on grillikuu


Grillaan paljon ja vaikka kesäkuukausina ehkä useammin, niin ei talvi suinkaan mitään grillilepoa ole.

Jos lunta on paljon, voi hangessa olla hankala seistä, mutta esimerkiksi savustaminen sujuu silloinkin.

Nyt kesällä ruoanlaiton pääpaino on grillauksessa, joten olkoon heinäkuu grillikuu.

Tulossa on useampi postaus aiheesta.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kantarellileivät


Ikinä en ole löytänyt niin paljon kantarelleja kuin tänä kesänä.  Jossain välissä ajattelin että en vain näe niitä metsässä, kun tuntui että olen ainoa joka ei näitä keltaisia herkkuja löydä. Mutta pelko pois,  kuten Tuure Kilpeläinen sanoo, kyllä näen, pienetkin ja heinien alta.

Ensimmäiset kantikset syön leivän päällä.  Kepeä paisto sipulin kanssa pannulla, suolaa ja pippuria; se on siinä.

Ei kaipaa kermaa mutta ruisleipää kyllä. Valkoinen leipä ei anna riittävää makuvastusta sienille.
Jos oikein haluan herkutella, ruskistan mukaan muutaman pekoniviipaleen. (Uunissa ettei tule käryä.)
Myös salaattia lautaselle raikastamaan kokonaisuutta.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Skonsseja kesäillassa


Tukholmassa on ihastuttava kahvila, jossa käyn aamukahvittelemassa, mikäli työmatkan aikataulu antaa myöten. Siellä tarjotaan erinomaisia skonsseja kermajuuston, Philadelphia-juuston ja marmeladin kanssa. Herkullisia. Ne tietenkin ovat myös upeasti kohonneita, samalla tavalla kuin vaikka leipomoketjujen muffinit ovat jättimäisiä. No, kuten muffinini, myös skonssini jäivät littaniksi. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa.

Skonssihan on perinteinen brittiläinen teepöydän tarjottava, jota myös Viisikko aikoinaan nautti retkiltään palattuaan. Britit laittavat päälle myös kermavaahtoa, joka varmaan onkin tosi hyvää, erityisesti vaikka mansikkahillon tai tuoreiden vadelmien kanssa.

Minä laitoin Päälle Philadelphiaa ja lakkahilloa. Herkullisia nämäkin :-)


Skonssit 
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
50g voita
2 dl hapanta maitotuotetta, minä käytin ranskankermaa ja smetanaa niitä kun sattui olemaan kaapissa. (Piimä tai jugurtti käy yhtä hyvin.)
1 Kananmuna voiteluun (tulee kauniimpia)

Uuni 200C
Sekoita aineet nopeasti
Muotoile käsin pyöreitä littania kakkusia
Paista noin 10min

maanantai 9. toukokuuta 2016

Salmiakkiaatoksia

Salmiakki, suklaa vai joku muu? 

Yksi lemppareista on irtsarikaupoista saatava salmiakkivaahtokarkki, sellainen iso pehmeä ja parhaimmillaan tosi vahva.

Toinen mitä sieltä aina otan pussiin on vanhat autot, ne isot, Halvan valmistamat.  Niitä saa nyt pussikarkkina, hieno homma, mutta miksi jokainen kaara on pakattu vielä yksittäin? Vähemmälläkin olisi pärjätty, ei niissä irtsarikaupoissakaan niissä autoissa ole mitään suojapaperia.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Grillattu pizza



Tänä vuonna avasin grillikauden jo helmikuun lopulla, mutta vauhti sen kun kiihtyy kun ilmat lämpenee. Enää ei riitä viikonlopun pikainen broilerinrinta, vaan teen myös vaativampia ja/tai monipuolisempia aterioita sekä käytän kaasugrillin lisäksi myös hiiltä tai savustusta. 

Pizzakin maistuu paremmalta grillin tuoksussa kypsyessään. Peruspohjataikinan kun muotoilee käsin litteäksi  ja levittää hyvin öljytylle ritilälle, niin kypsyminen tapahtuu hetkessä. Täytteet kannattaa valmistella valmiiksi ja ottaa vierelle siten että kun pohjan kääntää niin ne voi heittää pohjan päälle kypsymään. 

Kuvan pizzassa käytin ranskankerma-chili-katkarapu -mössöä, johon juustoraaste (emmental) oli sekoitettu; mausteena tietenkin suola & pippuri. Lappasin soosin paistuneelle pohjalle ja annoin kypsyä grillin kansi kiinni, jotta savu ei pakene taivaalle. Viimeistelin ennen tarjoamista sitruunaöljylorauksella. 

Maku oli kohdillaan. Täyte kyllä valui reippaasti sormille, ensi kerralla veitsellä ja haarukalla. 

tiistai 3. toukokuuta 2016

Parsakaalia ja pepperonia



Vatsa kurnii, jääkaappi on lähes tyhjä eikä kauppaan halua lähteä. Siinäpä tilanne jossa reseptiluovuus kukkii.

Tällä kertaa kaapista löytyi parsakaalia ja pepperoni-makkaraa,jota oli jäänyt valmispitsan tuunailusta. Siispä kaverukset uuniin, kunnon paahto noin kahdessa sadassa vajaan kymmenen minuuttia. Uunia pitää pitää jatkuvasti silmällä, etteivät kärähdä.

Päälle ripsaukset öljyä ja sormisulaa & pippuria. Kaveriksi salaattia, tomaattia tai mitä nyt löytyy.

Elämä on maukasta.


lauantai 30. huhtikuuta 2016

Laivalla lakritsifestivaaleille



 Tukholmassa järjetettiin viime viikonloppuna lakritsifestivaalit. Tapahtuman taustalla on Tuija Räsänen, joka on järjestänyt Tukholman Lakritsfestival-tapahtuman vuodesta 2009. Sama taho järjestää muuten hesalaisen syksyisin järjestettävän tilaisuuden, mutta mittakaava on vähän toinen.

 

Viking Line kuljetti joukon meitä ruokabloggareita herkkuja katsomaan, ja samalla saimme tilaisuuden tutustua uudistettuun Gabriellaan. Parasta uudistuksissa? Hytit joissa parisängyt ja unelmanpehmeät peitot ja tyynyt! Meni ihan heittämällä kärkeen ja ohi modernisoitujen baarien ja ravintoloiden.

Toiseksi nousi Food Courtin erikoisaamiainen, joka kuohuviineinen ja tuoreine, lähes täydellisine viinereineen jatkoi hemmoteltua fiilistä joka alkoi siellä pehmeän peiton välissä. Kiva oli myös huomata, että vaikka lähtö oli lauantaina, niin illanvietto laivalla oli asiallista eikä kännisiä möykkäporukoita näkynyt lainkaan.



Kävin viime syksynä Helsingin lakritsifestivaaleilla ja olin ihan perustyytyväinen. Mutta kuten tiedämme, Ruotsissa kaikki on isompaa ja kauniimpaa, ihmiset nuorempia. Niinpä myös lakritsia oli tullut ostamaan ja maistamaan jättimäinen joukko, joka jonotti jo ennen avausaikaa kymmenien metrien matkalla. Ei voinut pieni suomalainen kuin ihmetellä.

Mukana tilaisuudessa oli kymmeniä ruotsalaisia yrittäjiä, mukana myös vuoden 2014 parhaaksi äänestetty Salmiakkola. Suomalaisista paikalle oli tullut Halva ja Fazer, perusryhdikkääseen joskin kovin värittömään suomityyliin. Ei nyt pitäisi näin vähätellä maanmiehiään, mutta kun katseli ruotsalaisten osastoja, ei voi kuin ihailla heidän kykyään tehdä tuotteistaminen pieteetillä.

Maistiaisia oli jos jonkinmoisia. Joukkoon mahtui muutama aivan järkyttävän upea maku, kuten Salmiakbomb: mozartin kuulan kokoisen salmiakkijauholla päällystetyn suklaakuulan sisällä valuvaa kinuskia. Tekijänä pieni perheyritys. Jono tiskille oli melkoinen.

Toinen I-H-A-N-A oli se viimevuotinen voittaja, jossa pehmeässä pötkäleessä on selvä kermakolan maku mutta kuitenkin aivan selkeä, suolainen ja terävä salmiakki hallitsee.


Ruotsalainen kola on kuin meidän kinuski, mutta jotain erilaista maussa on. Onko se pehmeämpi vai mitä, mutta ei niin äkkimakea ja kapea, kuin meidän. Onko maidossa syy tai siis lehmien ruokavaliossa?

Isoin ero Suomen ja Ruotsin festivaalien välillä lienee siinä, että kun Suomessa esittelyssä oli lähes puhtaasti salmiakki-tai lakritsituotteita, niin Ruotsissa mukana oli tosi paljon suklaata ja sitä kolaa. Osa tuotteista myytiin "sellaisenaan", osa oli maustettu esim salmiakkijauheella; minusta ehkä vähän päälleliimatun tuntuisesti, ihan vaan että voi tulla mukaan.


Esimerkki tällaisesta oli ihastuttava Pärlans, jonka merisuolalla maustettu, käsin pakattu (tai sen näköinen) kolatoffee oli jumalaista, mutta lakritsi tai salmiakki ei selkeästi ollut mitenkään se juttu heille. 40-luvun henkisesti pukeutuneet myyjät, osaston somistus sekä karamellien pakkaukset muodostivat kaikki täydellisen kokonaisuuden. Myynnissä oli myös ihastuttava keittokirja. Kyllä, ostin.


Tässä vielä muutama kuva upeista koristeista, joita paikalle oli tehnyt Wivi-Anne Bengtsson. Olisitko arvannut että ovat lakritsi-ja salmiakkikarkeista?





sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Chili con carne - texmex-klassikko USAsta


Tarjoilin chiliä tänään Ravintolapäivässä, ja hyvin teki kauppansa, kuten myös jälkiruoaka, chilillä maustettu suklaakakku. Harmitti, kun kuvat jäi ottamatta, kiirettä oli sen verran. Hiljaisena hetkenä kuvasin sitten pihalla loimottavaa tulta, mutta mitäpä se ruoasta kertoo. Chili con carnen ohjetta kysyttiin muutamaan kertaan joten olkaa hyvät.

Olen tehnyt chiliä tällä reseptillä 80-luvun puolivälistä, jolloin toin sen mukanani USAsta. Annos tarjoillaan sellaisenaan, ei siis riisin tai perunan kanssa. Makuasia, mutta jos ruoassa on jo papuja niin riisiä siihen en enää kaipaa. Jos tulisuutta on tullut liikaa, sitä voi taittaa jogurtilla tai ranskankermalla, jota ruokailija laittaa annoksen päälle. Jauheliha maustetaan mausteseoksella, jota kutsun paistomausteeksi. Se löytyy texmex-hyllystä, ja sekä Old El Paso että Santa Maria valmistavat sitä. Itse pidän enemmän Old El Pasosta.

Tämä chili muuten käy loistavasti myös tacojen tai fajitasten täytteeksi, leivälle juustokuorrutuksen alle, tai vaikka uuniperunan täytteeksi.

Chili con carne
Ohje on kattilalliselle, josta neljä syö tuhdisti.

400g sikanauta jauhelihaa
1 pss chili con carne -paistomaustetta
2 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 prk tomaattimurskaa
Chili mausteseosta
Chilipippuria
Mustapippuria
Paprikajauhetta
Cayennepippuria


Ruskista jauheliha. Kun se alkaa olla lähes ruskistunutta tyhjennä joukko paistomaustepussi.
Sekoittele kunnes mauste on levinnyt tasaisesti.
Lisää joukkoon tomaattimurskat, anna kuplia viitisen minuuttia.
Lisää pavut. Sekoita, mutta varovaisesti jotta pavut eivät hajoa.
Aloita maustaminen. Lisää mausteita, maistele, laita lisää tarpeen mukaan. Määriä on mahdoton sanoa, on tärkeää että maistelet ja löydät itsellesi sopivan tasapainon.
Anna chilin vielä hautua jonkin aikaa pienellä lämmöllä, jotta maut tasaantuvat.
Tarjoile vaalean leivän ja mahdollisesti ranskankerman kanssa.

Chili sopii loistavasti pakastettavaksi ja uudelleenlämmitettäväksi.