tiistai 10. lokakuuta 2017

Jazzia ja kreoliruokaa


Kreoliruoka on yksi Amerikan tunnetuimmista ruokasuuntauksista. Louisianasta lähtöisin oleva ruoanlaittotapa on iloinen sekoitus maailman ruokakulttuureja, erityisesti ranskalaista, haitilaista ja vähän ehkä yllättäen saksalaista. Ruoanlaitossa käytetäään mereneläviä, vahvoja mausteteita ja grillataan sekä haudutetaan huolella.

Internetin tietolaarin mukaan sana kreole viittaa ranskalaisiin kolonialisteihin jotka aikoinaan saapuivat nykyisen Louisianan alueelle 1700-luvn alussa.

Helsingistä kreoliruokaa ei juuri löydä. Tapiolassa taisi olla joku paika, mutta nyt en löytänyt sitä googlaamalla, lieneekö jäänyt laajojen muutostöiden jalkoihin.
Mutta yhdestä paikasta ehkä vähän yllättäen sitä sitten löytyykin, Storyvillesta nimittäin. Minulle Storyville on klassikko joka on ollut osa helsinkiläistä ravintolaskeneä jo yli kaksikymmentä vuotta Storyville ja nettisivullaan mainitsevat että paikka on rankattu yhdeksi Euroopan parhaimmista jazzklubeista. Mutta että kreoliruokaa, ja vielä hyvää sellaista; sitähän piti kokeilla!

Paikkana alakerran sali on mitä tunnelmallisin. Hiilikellarina aikojen alussa toiminut tila ei unohda juuriaan, osa tiiliseinästäkin on vielä mustia kuin ennen. Livemusiikki alkaa kymmenen aikaan ja niin muuten alkaa tanssikin! Täällä jengi ei säädä eikä hienostele, lavanedusta täyttyi heti kun musiikki alkoi eikä sen jälkene tyhjentynyt.

Ruokalistalla, joka on hauskasti älppärikannen muotoinen ja näköinen (kuka muistaa LP-levyt?) on muutama houkutteleva vaihtoehto. Minun ei kauaa tarvinnut miettiä mitä ottaisin, shrimp bayou alkupalaksi ja lamb chops pääruoaksi. Henri päätyi mietinnän jälkeen beef carpaccioon ja blackened steakiin.

Ruoka oli hyvää ja annokset isoja. Pienivatsaisen tai ei-niin-nälkäisen kannattaa pitää jälkimmäinen mielessä, muuten voi tulla ähky.

Shimp bayou noudattelee valkosipulietanoiden ajatusta, mutta jättikatkarapupyrstöt ja mantelijauholla ryyditetty yrittivalkosipulisoosi tekevät siitä ruokaisamman. Onneksi pöytään tuli leipää jotta erittäin maukkaan liemen sai kunnolla pyyhittyä talteen.

Kun kauniisti pyysin niin ravintola jakoi yrittivalkosipulikuorrutteen ohjeen:

Valkosipuli-mantelivoi

voita
portviiniä
basilikaa
timjamia
rakuunaa
rouhittua mustapippuria
jauhettua mantelia
valkosipulia
suolaa


  • Silppua yrtit pieniksi, sekoita aineet keskenään, kuorruta jättikatkaraun pyrstöt uunissa. 


Beef carpaccio vei kielen mennessään ja vaikka oma katkarapu-annokseni oli hyvä, oli annoskateus lähellä.



Alkuruokien jälkeen vatsa oli jo aika täynnä. Onneksi meni hieman aikaa, ennen kuin pääruoka kannettiin pöytään. Hyvää kannatti odottaa, annokset olivat molemmat maukkaita. Henri kehui blackened steakiaan erinomaiseksi ja minä imeskelin lampaan karettani luita myöten. Perunoissa oli riittävästi suolaa, siitä kiitos.



Blackened steak muuten tarkoittaa sitä, että pihvi paistetaan kovalla lämmöllä mieluiten valurautapannulla mausteseoksen kera. Lihan pinta menee "kiinni", pitäen nesteet sisällä ja lihan herkullisena ja pintaan muodostuva tumma pinta antaa herkullisen lisämaun. Kannattaa kokeilla kotonakin, tästä löytyy yksityiskohtainen ohje.



Vatsa oli tässä vaiheessa jo täynnä, mutta pitihän sitä jälkkäriä saada. Viisaasti päätimme jakaa mud cake suklaakakun palasen. Sen koostumus oli niin täyttä tavaraa, että jopa minulta olisi saattanut jäädä yksin syödessä osa lautaselle. Jälkiruokaa nauttiessa kello oli jo lähempänä yhtätoista ja tupa täynnä iloisia illanviettäjiä. Dixiemusiikki raikasi ja tanssijoita riitti.



Jos illanvieton aikana tulee nälkä niin on hyvä pitää mielessä, että Storyvillen keittiö on auki kahteen yöllä. Siihen aikaan kun  snagrimättö on yleisintä tarjottavaa, niin tämä tieto voi olla arvokas illan tuoksinassa.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Phkali vihannespallot Georgiasta


Kokkauskurssilla opeteltiin georgialaisten ruokien valmistelua. Hauskaa oli, ja kaoottistakin aika ajoin, mutta herkut valmistuivat ajallaan ja hyvässä kuosissa. 

Pienen Georgian entinen kutsumanimi oli Gruusia. Muistan lapsuudestani ne kukkahuivit, joissa mustalla pohjalla oli ruusukukkia ja pitkät hapsut heiluivat. Olisinko ollut viisitoista kun yhden talven ajan käytimme niitä pipon sijasta. Lieneekö muualla Suomessa myös, vai olikohan tämä vain lahtelaisten  trendi?

Takaisin aiheeseen. Georgiassa käytetään paljon tuoreita raaka-aineita, vihanneksia, yrttejä ja pähkinöitä. Phkaleja on vaikka minkälaisia ja  tuntuukin että tämä on yksi niistä resepteistä, joista jokaisella emännällä on oma versionsa. 

Meitä neuvottiin tekemään massasta palloja, mutta itsestä olisi ollut luontevinta tarjota tämä kulhosta. Vilkaisin vähän mitä netistä löytyy ja moni näyttääkin valinneen kulhomallin, ehkä nuo pallukat ovat enemmän sellainen perinteinen muoto.



Phkalit ovat kaikkea muuta kuin uraäidin arki-illan ruokatarjoamus, mutta kun aikaa on, niin näitä kannattaa kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa sipuli käytetään raakana. Minusta perus keltasipuli on liian tujua sellaisenaan lisättäväksi, joten kuullotin sen kevyesti. Samoin kypsennin kaalia lempeästi, mutta varo ettei se ala oikeasti kypsyä ja ruskistua.

Phkalit 

Tällä annoksella tuli yllä olevassa kuvassa oleva määrä

Tärkeää on, että vihannekset ovat erittäin hienoa massaa, esim raastettua. Pelkkä pilkkominen ei siis riitä.

1/2 kaalia raastettuna 
3 kpl punajuuria - keitettynä 
150g saksanpähkinää hienonnettuna
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
Korianteria
Silolehtipersiljaa
Mausta näillä:
Suola
Mustapippuri
Adzika-kastike (chilikastike, Viro-tai Venäjäkaupoista)
Valkoviinietikka

  1. Keitä punajuuret.
  2. Raasta kaali ja kuullota kevyesti pannulla. Älä kypsennä.
  3. Hienonna yleiskoneella ensin pähkinät
  4. Hienonna sitten yleiskoneella sipuli ja valkosipuli ja laita kuullottumaan kevyesti pannulle. Tavoitteena on ottaa "terä" pois sipulista, ei varsinaisesti kypsentää.
  5. Hienonna lopuksi yleiskoneella keitetyt ja kuoritut punajuuret.
  6. Saksi yrtit pieneksi.
  7. Sekoita kaikki ainekset kulhossa, sekoita kunnolla. Tuloksena pitäisi olla massaa (ei siis irtonaista "salaattia")
  8. Mausta. Suolaa käytin noin 1,5 tl, mustapippuria reilusti. Adzikaa ja valkoviinietikkaa kannattaa lisäillä vähän kerrallaan, sekoittaa ja maistaa. 
  9. Kaada seos kulhoon ja laita kylmään TAI jos tunnet olosi gruusialaiseksi, heitä hapsuhuivi harteille ja muotoile massasta kostein käsin palloja. 
  10. Laita hetkeksi kylmään. 
Tarjoile sellaisenaan tai voileipäkeksien tai tuoreen tumman leivän kanssa. 


Jos haluat vihreitä, pinaatilla maustettuja phkaleja, jätä punajuuri ja kaali pois. Käytä sen sijaan 250 g tuoretta pinaattia ja tuplaa sipulin määrä. 

Kauniin koristeen saat granaattiomenan siemenistä. 















lauantai 30. syyskuuta 2017

Cookies - pellillinen hyvää


Jotain hyvää tekisi mieli... Kauppaan ei viitsi lähteä eikä kaapeista löydy mitään koska terveelliset elämäntavat useimmiten.

Pellillinen (mikä ihana sana!) isoja, keskeltä pehmeitä keksejä valmistuu nopeasti eikä vaadi ihmeaineita. Suklaahippuja voi laittaa mukaan jos niitä sattuu olemaan, yhtä hyvin ne voi jättää pois. Tai korvaat ne rusinoilla, pähkinöillä, M&M-karkeilla...

Tärkeää on, ettet paista liikaa etteivät pääse kuivumaan. Keksien pitää jäädä keskeltä pehmeiksi.


Keksit 
10-14 kpl

150 g voita
1 dl fariinisokeria
0,5  dl tavallista sokeria
2  munaa
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
noin 120 g suklaata, karkkia, pähkinää,rusinaa jne. (Minä käytin M&M's)

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää muna ja toisiinsa sekoitetut kuivat aineet paitsi karkit.
Pyöritä jauhotetuin käsin taikinasta palloja, jotka litistät uuninpellille.
Paista 15 min, 175C.



torstai 28. syyskuuta 2017

Jauhelihapihvit kuin silloin ennen


Miten sinä teet jauhelihapihvit?Sekoitatko joukkoon korppujauhoja tai sipulikeittojauhetta? Entä teetkö kastikkeen? Itse vai puolivalmisteesta, kermalla, kermankaltaisella vai pelkkään veteen? Laitatko sipulia vai jätätkö ilman?

Tapoja on varmaan yhtä monta kuin tekijääkin. Tässä äidiltäni opittu, se paras ohje, tietenkin:

Jauhelihapihvit

Paistijauhelihaa
Sipulia
Voita paistamiseen
Kermaa
Suolaa
Valkopippuria
  • Ruskista sipulirenkaat pannulla voissa ja pienessä sokerimäärässä.
  • Litistä jauhelihasta käsien välissä ohuet pihvit. Älä puristele liikaa ettei liha sitkisty.
  • Ruskista pihvit tuimalla lämmöllä. Saavat jäädä hieman raaoiksi sisältä.
  • Laita sipulit uunipannuun. Jos teet useassa erässä, huuhtele paistinpannu välillä pienellä vesimäärällä ja kaada se uunipannuun.
  • Laita sipulit pihvien päälle.
  • Lorauta sekaan kermaan, suolaa ja valkopippuria.
  • Anna hautua uunissa puolisen tuntia, noin 180C.


Tarjoa perunamuusin tai keitettyjen perunoiden kanssa.



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Härmän Ratin luomulounaalla


Useimmiten nautin arkilounaan työpaikan ruokalassa, jossa onkin kelpo ruokaa. Etäpäivinä teen jotain nopeaa eikä välttämättä aina niin kelpoa kotikeittiössä. Nyt minulla oli mahdollisuus lähteä maistelemaan lounastarjontaa jota ei vielä kovin usein ole tarjolla: Härmän Ratin lähes sataprosenttisen luomua noutopöytää.

Viehättävässä, alunperin Alahärmästä tuodussa talossa Järvenpäässä toimivat Härmän Rati näyttää juuri sellaiselta paikalta, jossa mielelläni kävisin useamminkin. Vanhat koulutaulut seinillä, valoisa, rauhallinen tunnelma ja erittäin kutsuvan näköinen pöydällinen herkkuja!



Iänikuisten jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti -tarjoamusten sijaan purkeista ja purnukoista löytyi niin hyviä alkuruokia, että meinasi mennä vain huokailuksi. Sitruunalla maustettu linssisalaatti, ruisleipä omasta mustaherukkasiirapista ja vaalea spelttileipä, voita päälle. Slurps. Mutta parasta mitä alkupalapöydästä löytyi, oli hernepyree. Olisin ihan kepoisesti voinut nappasta purkin kainaloon ja juosta ulos lusikoimaan koko satsin suuhuni. Pienellä suostuttelulla sain Härmän Ratin ravintoloitsijan Juha Ollilan antamaan ohjeen. Nopeasti siis kauppaan niin kauan kuin tuoreita herneitä vielä on tarjolla, vaikka saahan tuon tehtyä myös pakastetuista.



Hernepyree 

300g tuoreita tai pakastettuja herneitä
1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
1-2 tl suolaa
sokeria
valkopippuria

Aja tehosekoittimella tai sauvasekoittimella massaksi.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa tai kauho suoraan purkista.







maanantai 10. heinäkuuta 2017

Järkkyhyvät ribsit




Tiedäthän sen tunteen, kun olet pitkään etsinyt jotain ja löydät sen vihdoin? Vihdoinkin hyvä kirja; pukeva huulipunan sävy; täydellinen ribsiresepti...

Löysin omani Ruoka Gloriasta ja sen on luonut Michelin-palkittu huippukokki Jouni Toivanen. Ohjeen nimi, Todella hitaat ribsit, kertoo että pikaruoka-annoksesta ei ole kyse. Aamulla kun aloitat niin saat ribseistä hyvän myöhäisen lounaan. Suurin osa ajasta kuluu kattilaa vahtiessa ja itse grillaus on vain muutaman minuutin juttu. 


Seurasin ohjetta suht uskollisesti. Ruokosokerin puuttuessa käytin fariinisokeria ja sekä kokista että omenamehua laitoin reilummin kuin reseptissä, 

Ruokaseura oli sellaista joka ei ribseistä välitä, mutta joutui niitä vähän pakon edessä syömään. Autuaat huokaukset ja painokkaasti lausuttu 'hyvää' kertoivat kaiken tarpeellisen. Näitä teen uudestaan heti kun on enemmän aikaa. 

Ohje löytyy Soppa 365 -sivustolta.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Raparperimansikkatorttu



Raparperia ja mansikkaa murujen alla

Viime vuodet olen leiponut kaikki marjapiirakat samalla reseptillä. Täydellinen ohje löytyi aikoinaan muistaakseni Hesarista. Olen kirjoittanut sen muistiin jostain vihosta repäistylle ruutupaperille ja tuo lappunen on yksi useimmin esiin kaivamistani ohjeista. 

Mikä sitten tekee täydellisen marjapiirakan? Pohjan pitää olla kakkumainen, muttei liian höttö. Lusikalle pitää palaa leikatessa olla vastusta! Murupohja on aivan liian kuiva ja pullapohja on no, liian pullamainen. Ohjetta voi käyttää kaikille marjoille, omenoillekin olen sitä muistaakseni kokeillut. Murupinnan voi laittaa mukaan tai jättää pois, molempi parempi.

Nyt käytin raparperia ja mansikoita, ulkomaisia, kotimaisia en kyllä raaskisi piirakkaan paistaa.

Muruseos piirakan päälle:
100 g suolaista voita
2,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

Tee ensin pinnalle tuleva muruseos. Kuutioi kylmä voi ja lisää sokeri sekä jauhot. Sekoita nopeasti ettei voi sula, jätä kokkaireiseksi. Säilytä jääkaapissa ennen piirakan päälle laittamista.

Torttutaikina:

2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
100 g suolaista voita
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
600 g raparperia paloina

  1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi.
  2. Kiehauta maito, kerma ja voi niin, anna voin sulaa. Kaada muna-sokerivaahdon joukkoon, vatkaa samalla.
  3. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Sekoita varovasti muihin aineisiin.
  4. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (25 cm x 35 cm). Ripottele päälle raparperin ja mansikan palat ja pinnalle murua.


Paista 160 C, 40 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla.





keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pikkusiikaa ja muuta savukalasta


Savukala ei ole mikään kesäruoka, sitähän saa ja voi itsekin valmistaa ympäri vuoden. Mutta onhan se niin,  että kesällä järvituoretta saalista savustellessa ympärillä pörräävä luonto tuo tilanteeseen ihan oman fiiliksensä. 

Jos olet aiemmin savustanut, niin osaat jo homman. Jos taas olet aloittelemassa, niin täältä löydät tarpeellista tietoa alkuun päästäksesi. Ja for the record: savustaminen ei siis ole vaikeaa.

Useimmiten savustan lohta. Se maistuu niin pääruokana vaikkapa uusien perunoiden kanssa, mutta on myös tosi herkullista tumman leivän päällä. Suolaisuus ja savun maun vahvuss ovat makuasioita, itse tykkään vahvasti suolatusta ja tummaksi ja kuivaksi savustetusta lohesta. Kauppojen savulohet ovat järjestään liian mauttomia minun makuuni. 

Merisiika jota saa kaupasta, on ihan ok syötävää. Ja sitten on pieni järvisiika. Niitä varten kannattaa ajaa järvikaupunkiin kaupoille, esimerkiksi Lahteen täältä Helsingistä. Pieniä ihania siikoja pitää suolata hellästi ja varoen, etteivät ihan tönkköydy. Savustamisen kanssa pitää myös olla tarkempana, jottei tulee liian kuumaa tai liian kuivaksi. Sen voin luvata, että jos onnistut, niin ajat Lahteen toistekin kalojen perässä; pikkuhinta tästä autuudesta!



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pimientos de Padron


Vihdoinkin Suomestakin saa pieniä vihreitä paprikoita, joista valmistuu herkullinen klassikkotapas-annos, Pimientos de Padron. Aiemmin raahasin näitä Espanjan matkoilta, nyt voin hilppaista lähikauppaan kun mielihalu iskee. Paprikat löytyvät rasiassa johon on avuliaasti painettu päälle tuo nimi, joten ne on helppo löytää. 

Pimientos de Padron on simppeli ja suht nopea valmistaa, mutta vähän sotkuista se on kun öljy roiskuu ympäriinsä. Paprikat näet paistetaan öljyssä kunnes niiden pinta alkaa kupruilla ja hieman palaa. Sitten ne valutetaan ja päälle rapsitaan sormisuolaa. Siinä kaikki. 


Tänään keksin paistaa ne grillissä, mikä toimi loistavasti eikä tarvinnut huolehtia kärystä eikä öljyroiskeista. Vaikka sinulla ei olisi grilliä, niin älä jätä tätä väliin! Vuoraa vaikka hellan ympärys talouspaperilla, niin siivoaminen on helpompaa. Herkku on kuitenkin kokeilemisen väärti.




lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tomaattia ja sipulia


Ihana tomaatti!

Muistin tässä eräänä päivänä tomaatti-sipulisalaatin, jotan en ollut tehnyt vuosiin. Nyt olenkin sitten laittanut sitä monta kertaa viikossa. Kypsät makeat tomaatit, ja kirpakka sipuli, öljy pehmentämässä liittoa... 

Sopii lisuukkeeksi lihalle, kanalle, mille vaan. Jos jää tähteitä, käyvät leivän päälle tai vaikka pataruoan jatkeeksi. Viimeksi lisäsin loput peruna-sipulipaistoksen päälle, hyvin toimi. 



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Parasta kesässä: grillaus


Periaatteessa grillini ei ole talviteloilla lainkaan, mutta aktiivikausi on huhtikuusta lokakuuhun. Pihalta löytyy kolme erilaista grilliä: savustus-grilli, perinteinen hiili-weber ja normin mukainen kaasugrilli. Jälkimmäinen on tuunattu paremman maun aikaansaamiseksi siten,että polttimon yläpuolelle Kätevä Isäntä asensi metalliristikon jonka päälle olen latonut hiilet. Uskokaa pois, hiilten päällä grillatessa maku on aivan toinen kuin suoralla kaasulla tohottaen.




Tohottimista puheen ollen, sen voisi ehkä laskea neljänneksi grilliksi. Sillä voi pintakypsentää kalaa (ja muutakin) ja maku on aivan omaa luokkaansa. Muutamat sushi-paikat tarjoavat nigiriä nimellä 'grillattu lohi', ja siinä on juuri näin kypsennettyä lohta. On järjen vievän hyvää ruisleivän päällä. Täytyykin palata aiheeseen myöhemmin.

Grillaan melkein mitä vain, mutta varsinkin arkena valikoima tuppaa rajautumaan kanan minuuttipihveihin ja perusvihanneksiin. Vihannes kuin vihannes - ja useat hedelmät myös - maistuvat erinomaisilta grillattuina. Porkkana, kukkakaali, kaali (ah!), paprika, sipuli (foliokäärössä tai ilman), peruna,... Kaikki käy (myös jättiravun koivet).


Erityisen hyvää on kevään reipaan rapsakka varhaiskaali, joka toimii myös pannulla tai uunissa kypsennettynä.

Aina kun mahdollista, hankin lihan puhtaana. Valmismarinadi antaa lihalle kuin lihalle toki kivan muovirasiamaun, mutta jos sellaisesta ei välitä niin oman valmistus kannattaa.



Erittäin herkullisen paistosoosin saa öljyä ja soijakastiketta sekoittamalla. Sillä saa taatusti maistuvamman pinnan kuin yhdelläkään kaupan valmiskastikkeella. Jos haluat jotain vaativampaa, sekoita öljyyn jotain makeaa (hunaja, siirappi), jotain hapanta (joku etikka), jotain tulista (makea chilikastike, chilikastike, chilijauhe) ja jotain suolaista (soijakastike). Maustamalla (pippuri, paprika, chili, cayennepippuri...) saat lisää tulisuutta ja makua.

Kaasugrillilläkin grillatessa kannattaa pitää kansi kiinni. Näin hyvät savut kiertävät ja tarttuvat lihaan, eivätkä karkaa taivaalle. Myös lämpö pysyy tasaisempana. On amerikkalaisten elokuvien luoma harha, että kannen pitäisi olla jatkuvasti auki.



Grillaaminen on kivaa kunhan hyväksyy sen, että savu tulee aina silmiin ja että loppupäivän haisee grillille.




sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuiloa, pipo päähän!


Vappu - simaa ja donitseja!

Lehtiä kun on lukenut viime päivinä, niin näistä koostuu vappu, ehkä vielä joku härkis-sovellus alkuun. Ulos kun katsoo niin paras valinta saattaisi olla jokin lämmittävä lihapata tai tulinen chili con carne

Mutta ei me pienistä! Poplari päälle, lasi käteen ja donitsi toiseen! 

Hyvää vappua!